Canton Vescon alue
Ensimmäinen tutkielma alueesta sisältyi Ivrean vuoden 1938 yleiskaavaan. Vuoden 1943 tarkennetussa kaavassa Canton Vesco on esitetty yhtenä kolmesta 15000 asukkaan alueesta, joissa on hieman alle 3000 asuntoyksikköä.
Alue toteutettiin vaiheittain vuosien 1943 ja 1967 välillä, ja se on ensimmäinen esimerkki modernin arkkitehtuurin suojelusta ja kaupunkialueen uudistamisesta Ivreassa.
Alueen ensimmäinen rakennus valmistui vuonna 1943, ja sen suunnittelusta vastasi Ugo Sissa. Rakennus oli kolmikerroksinen ja sisälsi viisitoista pienehköä asuntoa yrityksen työntekijöille. Seuraavat kaksi kolmikerroksista rakennusta valmistuivat vuosina 1945-46, ja suunnittelijoina olivat Sissa sekä insinööri Italo Lauro. Ensimmäisessä rakennuksessa sisäänkäynti asuntoihin tapahtui luhtien kautta, kun taas toisessa rakennuksessa alakerran asunnot olivat kaksikerroksisia ja käynti ylimmän kerroksen asuntoihin oli järjestetty luhtikäytävällä. Kolmannessa rakennuksessa kulku tapahtui porraskäytävien kautta ja kultakin kerrostasolta oli sisäänkäynti kahteen asuntoon. Canton Vescon alueelle rakennettiin seitsemän taloa, joissa oli 86 asuntoa ja yhteensä 396 huonetta. Kaikki vuosien 1943 ja 1954 välillä tapahtunut rakentaminen oli suoraan Olivettin rahoittamaa. Neljä viimeistä taloa suunnittelivat Annibale Fiocchi ja Marcello Nizzoli, jotka molemmat olivat myös tekemisissä tehtaan tuotannon kanssa; ensiksi mainittu Olivettin teknisen toimiston johtajana vuodesta 1947 vuoteen 1954 ja jälkimmäinen yrityksen konsulttina arkkitehtuurin, tehtaiden värisuunnitelmien ja kirjoituskoneiden muotoilun aloilla. He hyödynsivät jo testattua typologiaa, jossa rakennuksen pohjoissivulle sijoitetuista porraskäytävistä oli kulku kahteen asuntoon kussakin kerrostasossa. Kuten Sissan ja Lauron rakennukset, Fiocchin ja Nizzolin suunnittelemat rakennukset olivat myös kolmikerroksisia. Kaikkien näiden rakennusten rakenneperiaate on sama: tiilimuurauksella täydennetty teräsbetonirunko. Julkisivujen käsittelyssä on käytetty valkoista rappausta värillisellä pohjalla, kuten Le Corbusier'n 1930-luvun huviloissa. Rakennuksissa on loivat harjakatot, jotka on piilotettu räystäslinjan yli nousevan seinän taakse niin, että rakennus vaikuttaa tasakattoiselta.
INA-Casan tuella rakennettiin Canton Vescon länsirajalle viisi nelikerroksista, perinteisin tekniikoin toteutettua taloa (1952-54), joiden suunnittelijoina olivat Fiocchi ja Nizzoli. He toteuttivat myös seitsemän kaksikerroksista rivitaloa, joihin kuului sekä puutarha että kasvimaa. Viimeiset viisi taloa alueen länsirajalla rakennutti Torinon julkisesta asuntotuotannosta vastaava viranomainen Olivettin antaessa ilmaista apua projektin suunnittelussa ja teknisessä toteutuksessa.
Canton Vescosta haluttiin rakentaa yhteisön perusosa, naapurustoyksikkö, johon sisältyi tarvittava infrastruktuuri ulkomaisten (erityisesti brittiläisten ja pohjoismaisten) mallien mukaisesti, jotka yleistyivät Italiassa noihin aikoihin.
Tästä syystä alueelle rakennettiin myös lastentarha (suunnittelijoina Ridolfi ja Frankl, 1955-63) ja kansakoulu (suunnittelijoina Quaroni ja De Carlo, 1955-63). Nizzolin ja Oliverin suunnittelema Pyhän sydämen kirkko toteutettiin vuosina 1955-63 alueen etelälaidalle. Nizzoli laati myös useita luonnoksia virkistysalueeksi (1951-53), mutta tätä ei koskaan toteutettu. Vuosina 1955-58 rakennettiin kolme Luciano Giovanninin suunnittelemaa lainoitettua asuintaloryhmää, joissa oli yhteensä 23 asuntoa ja 119 huonetta. Vuosikymmen myöhemmin (1966-67) Ottavio Cascio ja Emilio Tarpino vastasivat hankkeen viimeisten rakennusten toteutuksesta, jotka nousivat alueen rakentamattomaan keskiosaan. Arkkitehdit suunnittelivat paikalle kaksi seitsemänkerroksista tornitaloa, mikä oli paikallisissa rakennussäädöksissä suurin sallittu kerrosluku. Asunnot oli suunniteltu suurperheille, ja kullakin kerrostasolla oli neljä asuntoa, kaiken kaikkiaan 56 asuntoa ja 310 huonetta.
» PDF (5,6Mb)
|
Canton Vescon alueen suojelu
Viranomaisten käyttämä väline alueen luetteloitujen rakennusten arkkitehtuurin ja rakennusmenetelmien kanssa yhteensopivien suojelu- ja huoltotoimien määrittämiseksi on etukäteen laadittu säännöstö. Sen tarkoituksena oli edistää toimia, joilla varmistetaan rakennusten säilyttäminen niin lähellä alkuperäistä kuntoa kuin mahdollista (rekonstruoitu valokuvien perusteella, vertailemalla toisiin samanlaisiin rakennuksiin, ottamalla näytteitä jne.) sallien kuitenkin tämänhetkisten rakennussäädösten edellyttämät tai suunnittelu- taikka rakennusvirheiden korjaamiseksi tarvittavat muutokset.
Tämän kokeellisen työkalun soveltamiselle tarjoutui tilaisuus vuoden 1997 puolivälissä, kun osia yhdestä Olivettin tärkeimmistä asuinalueista, Canton Vescosta, ryhdyttiin kunnostamaan.
Canton Vescon alue käsittää n. 149000 neliömetriä, ja asiaa hoitaneiden viranomaisten toimilla saavutettiin kolme tavoitetta:
- vakuutettiin saneeraukseen tavalla tai toisella mukana olevat tahot (omistajat, vuokralaiset, rakennusten hallinnoinnista vastaavat henkilöt, suunnittelijat ja liikemiehet) rakennusten suojelussa tarvittavien tiukkojen normien tarpeellisuudesta,
- osoitettiin säännöstön tarkoituksenmukaisuus ja nimenomainen sisältö,
- pystyttiin antamaan opastusta säännösten soveltamisessa.
Näin pystyttiin palauttamaan rakennukset niiden alkuperäiseen asuun ja korjaamaan rakenteelliset ja tekniset viat samoin kustannuksin kuin jos työ olisi tehty tavalla, jossa ei olisi näin tarkkaan huomioitu rakennusten alkuperäisen luonteen säilyttämistä ja palauttamista.
» PDF (0,58Mb)
Käännös englannista: Merit Partners Oy
|
|
|
|
