Teollisuuspaikkakunnat: Ivrea
Olivettin kuuluisuus ei perustu pelkästään sen tuotteiden korkeaan laatuun, vaan se yhdistetään myös sen tuotantorakennusten korkealaatuiseen arkkitehtuuriin, josta esimerkkinä voidaan mainita rakennuskompleksi via Jervisin varrella. Olivettin rakennukselle on leimallista tielle päin suuntautuva lasiseinä, joka osittain sitoo yhteen useista vaiheista ja myöhemmistä lisäyksistä koostuvan julkisivun. Tästä yhtenäisyydestä on tullut yksi yhtiötä symboloivista tekijöistä. Laajennusprojekti uskottiin Luigi Figinille ja Gino Pollinille, joiden arkkitehtuuri vaikutti merkittävästi kaupunkikuvan muotoutumiseen vuodesta 1934 lähtien aina vuonna 1960 tapahtuneeseen Adriano Olivettin kuolemaan asti.
Vuodesta 1937 alkaen tehdyissä laajennuksissa näkyy selvästi viitteitä kansainvälisiin arkkitehtuurin malleihin, joiden kautta arkkitehdit toteuttivat sekä teknisiä että muotokieleen liittyviä kokeiluja.
Nuova Icoa suunniteltaessa luovuttiin suurimuotoisten ympäristöjen luomisesta, mikä oli ollut leimallista aikaisemmille laajennuksille niiden käyttötarkoituksesta riippumatta. Uusi tehdas käsitti kaksi eri tuotantoaluetta: ensimmäinen näistä oli sijoitettu sisäpihan tiloihin, ja siellä sijaitsivat puristimet ja mekaaniset prosessit, ja toisella alueella, joka käsitti muut tilat, olivat laitteiden kokoamistoiminnot. Nuovo Icon valmistumisen melko lyhyessä ajassa, vuosien 1955 ja 1958 välillä, mahdollisti se, että yhtiöön perustettiin oma rakennusosasto, joka työskenteli arkkitehtien rinnalla.
Tehtaan rakennuksista mainitsemisen arvoinen on myös Olivettin tutkimuskeskus, Centro Studi ed Esperienze Olivetti, josta vastasi Eduardo Vittoria ja joka toteutettiin vuosien 1951 ja 1955 välillä. Keskuksen pohjaratkaisu perustuu neljään siipiosaan, joista kuhunkin on sijoitettu eri tutkimusalojen toiminnat ja joita yhdistää kuusikulmainen keskeisporras. Rakennuksen tilasommittelussa ja pohjaratkaisuissa on selviä viitteitä Frank Lloyd Wrightin ja Mies van der Rohen arkkitehtuuriin.
» PDF (27,5Mb)
|
Tuotantotoiminta Ivrean ulkopuolella
Toisen maailmansodan jälkeisten vuosien tuotantovaatimukset pakottivat Olivettin etsimään tilaa laajentumiselleen Ivrean lähialueilta. San Bernardo oli ensimmäisiä alueita, joille uusia tehdasrakennuksia perustettiin. Ensimmäisenä valmistui Nello Renaccon suunnittelema puusepänverstas (1952-53). Vuonna 1955 rakennettiin San Bernardon lähelle Olivettin mekaniikkatehdas OMO (Officina Meccanica Olivetti), ja sen toteutuksesta vastasi Eduardo Vittoria. San Bernardon teollisuusalue laajeni edelleen vuosina 1961-1970. Tuli tuhosi osan rakennuskompleksista ja sen uudelleenrakentaminen uskottiin vuonna 1984 Gino Vallelle.
Scarmango oli toinen paikkakunta Canavesen alueella, jolle tehtaan toiminta laajeni. Vuonna 1962 kaupunkisuunnittelija Giovanni Astengo nimitettiin johtamaan kaavoitusta ja maankäytön uudelleenjärjestelyä koskevaa tutkimusprojektia, jonka pohjalta uusi tehdasalue rakennettaisiin. Ensimmäinen rakennus toteutettiin vuosina 1962-1964, ja sen suunnitteli Ottavio Cascio. Seuraava työmaa käynnistyi vuonna 1967, ja työt saatiin päätökseen vuonna 1971, jolloin tehtaan rakennusala oli 143000 m². Tämän projektin merkittävin piirre oli panostus standardoituihin modulaarisiin rakenteisiin, ja huolella toteutettu detaljointi - yhdistettynä omaperäiseen rakennukseen - johti lopputulokseen, joka on hyvin kaukana keskiverrosta tuotantorakennuksesta.
Teollisen toiminnan laajentaminen, joka oli olennainen osa Adriano Olivettin johtamisstrategiaa, ylitti Eporediesen ja Canavesen rajat jo ennen toista maailmansotaa. Useita tehtaita avattiin sekä Italiassa että ulkomailla, ja näistä huomattavimmat ovat Hispano-Olivettin tehdas Barcelonassa, jonka suunnittelivat Italo Lauro ja José Sotera Mauri (1941-42), ja Synthesis-tehdas Massa Carrarassa, jonka suunnittelusta vastasivat Piero Bottoni ja Mario Pucci (1941). Molemmille rakennuksille on leimallista kansainvälinen rationalistinen muotokieli.
Luigi Cosenzan suunnittelema tehdas Pozzuolissa, jonka työt aloitettiin 1951, oli osittain vastaus Olivettin tarpeisiin vahvistaa näkyvyyttään Ivrean ulkopuolella: tehdas sijaitsee hallitsevalla paikalla Napolinlahden rannalla, ja sen pohjaratkaisu on ristin muotoinen. Siinä toteutuvat sekä tuotannon että rakennuspaikan asettamat vaatimukset, ja maaston muotoja seuraileva rakennus sulautuu osaksi ympäröivää maisemaa.
» PDF (30,6Mb)
|
Tuotanto, yrityskuva ja kokeilut
Olivettin Argentiinan ja Brasilian tehtaiden rakentaminen alkoi 1954, ja niiden toteutuksesta vastasi Marco Zanuso. Uusien Olivetti-tehtaiden rakentaminen jatkui 1970-luvulle, ja niitä olivat suunnittelemassa kansainvälisesti tunnetuimmat arkkitehdit. Esimerkkeinä näistä voidaan mainita Olivettin tekninen tutkimuskeskus Yokohamassa ja koulutuskeskuksen laajennus Haslemeressä, Surreyssa. Teknisen tutkimuskeskuksen suunnittelivat Kenzo Tange ja Urtec-ryhmä, ja se rakennettiin vuosina 1969-1972. Haslemeren projektin suunnittelusta vastasi James Stirling, ja se valmistui vuonna 1973.
Olivettin 1950-luvun lopussa tehtaiden ja työpajojen suunnitteluun palkkaamien arkkitehtien joukossa oli myös Le Corbusier. Hänen suunnittelemiaan rakennuksia toteutettiin kahdessa vaiheessa vuosina 1961 ja 1962, mutta projektia ei koskaan viety loppuun asti.
1970-luvun kynnyksellä Olivettin kanssa työskenteli uudessa tehdasprojektissa eräs sen ajan arkkitehtuurin mestareista; Louis Kahn, joka suunnitteli tehtaan Harrisburgiin, Pennsylvaniaan (1967-70).
Kaikki nämä projektit edustivat jännittävää vuorovaikutussuhdetta, jossa yhdistyivät hedelmällisellä tavalla tuotantoon liittyvä tekninen tietämys ja arkkitehtuuri.
» PDF (9,1Mb)
|
Yrityskuva ja tuote
Koko historiansa ajan Olivetti on kiinnittänyt paljon huomiota tuotteidensa ulkomuotoon ja avantgardistiseen yrityskuvaan. Jo vuonna 1920 kirjoituskone M40 esiteltiin laitteena, joka oli pienikokoinen ja sisälsi piilotettuja mekanismeja. Tämä linja korostui Adriano Olivettin kaudella. Kirjoituskone MP1 esiteltiin yleisölle vuonna 1932: se oli innovatiivinen laite, jossa kuoriosa oli erotettu konerungosta ja mekaanisista osista. Vuonna 1935 esiteltiin malli Studio 42. Sen kehittelystä vastasi joukko suunnittelijoita, joihin kuuluivat insinööri Ottavio Luzzati, Luigi Figini ja Gino Pollini sekä taidemaalari Xanti Schawinsky. Studio 42 oli kumouksellinen malli: sitä ei oltu suunniteltu vain toimistoihin, vaan myös kotikäyttöön. Näinä vuosina Olivetti erottui muista myös graafisella puolella: Olivettin oma mainostoimisto perustettiin vuonna 1931. Olivettin mainoskampanjat olivat tunnettuja omaperäisyydestään: julkaisun "Olivetti, una campagna pubblicitaria" kuvituksena oli Giovanni Pintorin, Leonardo Sinisgallin ja Costantino Nivolan piirroksia, ja sen esipuheessa Elio Vittorini vaati laatuajattelua mainontaan. Sotaa seuranneina vuosina yhteistyötä Olivettin kanssa tekivät mm. Albe Steiner, Egidio Bonfante ja Italo Bellosta. 1960-luvulta lähtien näitä seurasi joukko italialaisia ja ulkomaisia graafisen alan mestareita,
kuten Walter Ballmer, Enzo Mari ja Jean-Michel Folon.
» PDF (9,1Mb)
|
Tuote tilassa
Toimistorakennukset olivat myös osa Olivettin julkisuuskuvan rakentamista. Annibale Fiocchi, Gianantonio Bernasconi ja Marcello Nizzoli suunnittelivat vuosina 1954-56 toteutetun toimistorakennuksen via Clericin varrella Milanossa. BBPR toteutti Hispano-Olivettin rakennuksen Barcelonassa vuonna 1964. Se on rakennettu puolisuunnikkaan muotoiselle tontille ja siinä on nähtävissä viittauksia Antoni Gaudín arkkitehtuuriin. Egon Eiermann suunnitteli Olivettin toimistorakennuksen Frankfurtissa vuonna 1972. Myös Olivettin jälleenmyyntipisteet ja myymälät suunniteltiin painottaen korkeaa laatua ja hienostuneisuutta. Huomattavin näistä oli Carlo Scarpan vuonna 1958 suunnittelema näyttelytila Venetsiassa. Myymälä sijaitsee 1200-luvulla rakennetun entisen 'oikeuskanslerin' toimiston alla olevassa pylväskäytävässä. Tila suunniteltiin paikalla jo olleen Alberto Vianin pronssipatsaan ympärille, ja se muodostaa kaikkien sisäisten ja ulkoisten visuaalisten elementtien kohtauspisteen. Toinen tärkeä elementti tilassa on marmoriportaikko, joka yhdistää liikkeen kaksi kerrosta.
Samana vuonna kun Venetsian liike valmistui, Franco Albini ja Franca Helg laativat Pariisin myymälän suunnitelmat. Vuonna 1961 valmistuneen Düsseldorfin liikkeen sisustuksen suunnitteli Ignazio Gardella. Vuonna 1964 BBPR suunnitteli Barcelonassa olevan Hispano-Olivetti -rakennuksen katutasossa sijaitsevan liikkeen sisustuksen. Vuosina 1967 ja 1968 Gae Aulenti suunnitteli Pariisiin ja Buenos Airesiin toteutetut liikkeet. 1970-luvun alkupuolelta lähtien Olivetti uskoi suunnittelutyöt arkkitehdeille, jotka olivat tekemisissä yhtiön tuotteiden suunnittelun kanssa. Tämä koski myös Hans Von Klieriä, joka suunnitteli useita liikkeitä sekä Italiassa että muissa maissa.
» PDF (10,8Mb)
|
|
|
|
