Yhteisö - bataistit
Bat'ovany - Partizánske, kuten muutkin Batan satelliittikaupungit, oli suuri, tiivis yhteisö alusta asti. Kaikki asukkaat tekivät töitä samalle yhtiölle, asuivat lähekkäin samanlaisissa taloissa ja viettivät vapaa-aikansa yhdessä. Nämä olivat enimmäkseen nuoria ihmisiä, jotka olivat saaneet koulutuksen Zlínissä ja muuttaneet johonkin satelliittikaupungeista. Yhteisön syntyminen oli luonnollinen seuraus voimakkaasta samaistumisesta Bata-konserniin. Näitä ihmisiä kutsuttiin "bataisteiksi". Uudet asukkaat, jotka ajan myötä liittyivät yhteisöön, havaitsivat sen erityisluonteen ja yrittivät sulautua siihen. Yrityksen vauraus, etuudet ja varmasti myös kaupungin henki olivat ylpeyden aihe ja syy sitoutua sekä paikkaan että yhteisöön. Yrityksen johto tuki tietoisesti tätä ilmapiiriä. Tämä kollektivismi oli olennainen osa Batan strategiaa, ja hänelle se oli oiva työkalu henkilöstön hallitsemiseksi. Tämän vuoksi on vaikeaa päätellä, missä määrin tällaisen yhteisön suhteen syntyivät spontaanisti. Yhteisön elämä myös ohjasi kaupungin suunnittelua. Työn aukio oli julkisen elämän keskipiste jokaisessa Batan satelliittikaupungissa. Se oli yhdysside tehtaan ja asuinalueiden välillä. Jokaisen työntekijän työmatka kulki aukion kautta. Aukion ympärillä oli julkisia rakennuksia, kuten kulttuurikeskus, hotelli, elokuvateatteri tai kirkko, mutta myös asuntoloita ja kouluja. Siitäkin huolimatta, että yhtiön päätavoite oli voiton tuottaminen ja että etuudet olivat vain väline sen saavuttamiseksi, yhtiön johto oli kiinnostunut työntekijöiden koulutuksesta, terveydenhuollosta ja vapaa-ajasta. Itse asiassa hyvää koulutusta, terveydenhuoltoa ja hyödyllisesti käytettyä vapaa-aikaa pidettiin osana hyvää työsuoritusta. Tämän toimintapolitiikan mukaisesti yhtymä rakensi tehtaiden lisäksi myös kouluja sekä kulttuuri- ja terveydenhuoltolaitoksia. Näistä yhteiskunnallisista seikoista tuli olennainen osa Batan toimintasuunnitelmaa, ja kaupungissa olikin hyvätasoinen sairaala, kulttuurikeskus, kansakouluja ja tekninen koulu sekä useita urheilutiloja.
Yhtiö rakensi kaupunkiin jalkapallostadionin, tenniskenttiä ja uimalan. Tämän lisäksi yritys perusti urheiluseuran (joka on tunnettu jalkapallo- ja nyrkkeilyseuroistaan), harrastajateatterin, puhallinorkesterin ja valokuvauskerhon. Kulttuuritalolla järjestettiin juhlien ja julkisten tapahtumien lisäksi konsertteja sekä esitettiin elokuvia ja näytelmiä. Yhtiön sanomalehti oli myös tärkeä osa yhteisön elämää. Kerran kahdessa viikossa ilmestyvä Budovatel (Rakentaja) sisälsi yksityiskohtaisia kertomuksia kaupungin elämästä ja uutisia Bata-konsernista sekä päivänpolitiikasta. Tämän tiedotusvälineen suuresta merkityksestä kertoo se, että sen päätoimittaja kutsuttiin kaikkiin tärkeisiin johdon kokouksiin.
Bat'ovany - Partizánsken yhteisö vaikutti myös siihen, kuinka ihmiset asuivat. Vapaasti lähelle toisiaan rakennetut omakotitalot motivoivat asukkaita vilkkaaseen kanssakäymiseen. Pohjois-eteläsuuntaisten jalankulkuteiden verkosto, joka täydensi betonipäällysteisten teiden verkkoa, edisti naapurustojen yhteyksiä ja asuinaluerakenteen kollektiivisuutta. Alun perin nämä polut johtivat yleisille kaivoille, ja 1960- ja 1970-lukujen rakennusvaiheiden jälkeenkin nämä polut ja kaivot säilytettiin. Ne edustavat merkittävää sosiaaliseen kanssakäymiseen liittyvää tekijää alueella.
Yhtiön kansallistaminen vuonna 1948 ei muuttanut yhteisön elämää dramaattisesti. Batan kollektivismi oli itse asiassa lähellä valtion sosialistista politiikkaa. Kasvavat poliittiset paineet ja uusien asukkaiden tulva 1970-luvulla kuitenkin tuhosivat kaupungin perinteisen sosiaalisen rakenteen. Nykyään on enää mahdotonta tavoittaa kaupungin alkuperäistä elintapaa sen koon ja asukasluvun takia. Vielä tänäkin päivänä kaupungin Bataan liittyvä historia on Partizánsken asukkaille ylpeyden aihe.
» PDF (5,0Mb)
|
Kulttuuritalo ja hotelli
SNP Square 3, František Kucera, suunniteltu 1939, toteutus 1940-1941
Kulttuuritalo ja sen yhteydessä oleva hotelli olivat Bat'ovany - Partizánsken ensimmäisiä
julkisia rakennuksia. Tehdashallien ja asuinrakennusten ohella tämä rakennustyyppi edusti
vakituista osaa jokaisesta Batan satelliittikaupungista. Kulttuuritalon merkitys näille
kaupungeille oli suuri, ja se oli yhteiskunnallisen elämän keskus, jossa järjestettiin
kokouksia ja kulttuuritapahtumia. Siellä oli myös ravintola, kahvila ja elokuvateatteri.
Kulttuuritalon alakerrassa oli kauppoja ja palveluita. Ravintola ja kahvila esiintymislavoineen
sijaitsi toisessa kerroksessa. Kolmannessa kerroksessa oli tiloja vieraille, työmatkalaisille ja
yhtiön johdolle. Myös toimitusjohtajan asunto sijaitsi täällä. Elokuvateatteri sijaitsi alun perin
rakennuksen itäpäässä, mutta se suljettiin muutostöiden yhteydessä 1980-luvulla. Antonín Vítekin ja
František Kuceran laatimat kaksi vaihtoehtoista suunnitelmaa kulttuuritaloksi, jossa on myös hotelli,
ovat säilyneet. Molemmissa suunnitelmissa rakennus on kolmikerroksinen, ja se perustuu 6,15 x 6,15
metrin perusmoduulille. Kuceran ehdotus toteutettiin lopulta sen toiminnallisen paremmuuden vuoksi.
Siinä oli myös onnistuttu varioimaan perustana olevaa rakennusjärjestelmää mielenkiintoisemmalla tavalla.
Piittaamaton muutostyö 1980-luvulla muutti kulttuuritalon koko alkuperäisen luonteen.
» PDF (4,5Mb)
|
Roomalaiskatolinen kirkko
SNP Square 34, Vladimír Karfík, suunnittelu 1937-1943, toteutus 1943-1949
Vladimír Karfík suunnitteli kirkon 1937 Batoviin Moraviassa (nyk. Otrokovice). Sitä ei kuitenkaan koskaan rakennettu sinne, ja arkkitehti käytti suunnitelmiaan pohjana kirkkorakennukselle Partizánskessa. Hän kuitenkin kehitti alkuperäistä suunnitelmaa. Sen suunnitteluun vaikutti sekä uusi sijainti että lähes kymmenen vuoden aika, joka oli kulunut ensimmäisen suunnitelman ja rakentamisen välillä. Säilyneet piirustukset osoittavat, että ensimmäinen kirkko lähempänä konstruktivismia ja siinä oli vähäeleisempi vertikaalinen rasteri. Vladimír Karfík teki muutoksia kirkon suunnitelmiin useaan otteeseen. Lopullinen versio oli luultavasti tulosta laajemmista eurooppalaisista vaikutteista, jotka siirsivät Karfíkin tyyliä ekspressiivisempään suuntaan. Verrattuna muihin Karfíkin sakraalirakennuksiin Partizánsken kirkko on näistä ekspressiivisin ja suureellisin. Rakennuksen päämassa koostuu lomittaisista tiloista ja pohjautuu Karfíkin aiempiin töihin. Kuitenkin sen mittasuhteet ja tornin mittakaava ovat omaa luokkaansa. Vertikaalisuus on avainsana sekä alkuperäisessä että toteutetussa suunnitelmassa. Tämä teema kiinnosti V. Karfíkia koko hänen uransa ajan. Kirkko oli aukion dramaattinen dominantti. Sen vaikuttavuutta kuitenkin vähensi 1970-luvulla kaupunkitilan keskelle rakennettu korkea asuinrakennus.
» PDF (8,0Mb)
|
Toteutumattomat suunnitelmat
Protestanttinen kirkko
Eugen Kramár, Štefan Lukacovic, suunnittelu 1948, ei toteutettu
Roomalaiskatolisen kirkon valmistumisen aikoihin tehtiin myös suunnitelma protestanttisen kirkon rakentamiseksi. Se suunniteltiin sijoitettavaksi Velké Uhercen alueelle. Suunnitelmat laati tunnettu arkkitehtitoimisto Kramár - Lukacovic. E. Kramár ja Š. Lukacovic olivat suhteellisen tunnettuja Ylä-Nitran alueella. He suunnittelivat ja toteuttivat postirakennuksen Handlovássa (1943-1947) ja asuinrakennuksia Topolcanyssa (1946-1947). He voittivat myös Prievidzaan tulevan aukion suunnittelukilpailun, ja suunnitelma toteutettiin vuosina 1947-1948. Suunnitelmissa protestanttinen kirkko oli vaikuttava, epäsymmetrinen rakennus, jonka kirkkosali oli yksilaivainen ja johon liittyi kapea kellotorni siipiosan välityksellä. Kirkon julkisivua koristi elegantisti aaltoileva markiisi. Kirkkosaliin olisi tullut luonnonvaloa kattoikkunoista ja kapeista ikkunoista, jotka puhkoivat veistoksellista seinää. Kirkon suunnitelmaa leimaa kypsä myöhäismodernismi, ja se antoi jo aavistuksen rohkeista taiteellisista piirteistä, joita arkkitehdit myöhemmin toteuttivat. Tämä kirkko on epäilemättä suunnittelijoidensa parhaita töitä ja on valitettavaa, ettei sitä koskaan toteutettu.
Elokuvateatteri
Miroslav Drofa, suunnittelu 1945, ei toteutettu
Elokuvateatterin oli tarkoitus sijaita aukion lähellä, sen länsipuolella, ja muodostaa vastapaino roomalaiskatoliselle kirkolle. Rakennus oli suhteellisen laaja ja sisälsi kaksi salia, joista suurempi oli tarkoitettu elokuvien ja teatterikappaleiden esittämiseen ja joista pienempää olisi käytetty luentosalina. Zlíniläinen arkkitehti Miroslav Drofa laati rakennuksen suunnitelmat. Sen aiotulla paikalla sijaitsee nykyään 1960-luvulla rakennettu kulttuuritalo.
» PDF (1,9Mb)
|
Koulutus, asuminen ja urheilu
Batan työväen koulut
Koulu I - poikakoulu, nykyään opettajankoulutuslaitos, SNP Square 224/5, Bata Co:n rakennustoimisto, suunnittelu 1939, toteutus 1941
Koulu II. - tyttökoulu, nykyään kunnantoimisto, SNP Square 151/6, Bata Co:n rakennustoimisto, suunnittelu 1939, toteutus 1944
Pojille tarkoitettu Koulu I rakennettiin aivan kulttuurikeskuksen lähelle. Tyttöjen Koulu II rakennettiin myöhemmin sen vastapainoksi aukion vastakkaiselle puolelle. Molemmat rakennukset perustuivat Zlínissä 1927 suunniteltuihin asuntoloihin. Rakenne perustui standardina käytettyyn 6,15 x 6,15 metrin rakennusrunkoon. Rakennuksen pohjaratkaisu perustuu keskikäytävämallille, jossa käytävän molemmin puolin on luokkahuoneita. Luokkahuoneet sijoittuvat runkomoduulien kohdalle. Asuntolan asuinhuoneet sijaitsivat yläkerroksessa ja yhteis- ja aputilat maantasokerroksessa.
Koulu
Nykyään kenkien valmistuksen opetusta tarjoava tekninen ammattikoulu
SNP Square 180/14, Miroslav Drofa, toteutus 1945
Koulurakennus koostui kolmikerroksisesta pääosasta, johon luokkahuoneet sijoittuvat, sekä matalammasta siipiosasta, jossa oli voimistelusali. Rakennusrunko pohjautui 6,15 x 6,15 metrin standardimoduuliin. Rakennuksen pohjaratkaisu perustuu keskikäytävämallille. Käytävän osalta runkomoduulia poikkeuksellisesti kavennettiin. Ensimmäisessä kerroksessa sijaitsivat pukuhuoneet, pääsali ja aputilat. Luokkahuoneet sijaitsivat kahdessa ylemmässä kerroksessa. Tämän suunnitelman pohjalta toteutettiin myös toinen koulurakennus (nykyään peruskoulun ala-aste, SNP Square 200/22). Sen kokonaisajatukseen on kuitenkin vaikuttanut sen myöhempi toteutusaika.
» PDF (5,2Mb)
Asuntolat
Jesenského 1,3,5 ja 7, Bata Co:n rakennustoimisto, toteutus 1940
Nämä neljä asuntolaa olivat ensimmäisiä asuinrakennuksia kaupungissa. Niiden suunnitteluratkaisut perustuivat vuonna 1930 Zlíniin rakennettujen asuntoloiden ratkaisuihin. Ne ovat tiilirakennuksia, jotka muistuttavat arkkitehtuuriltaan enemmän asuintaloja kuin teollisuusrakennuksia. Asuintilat oli sijoiteltu kahteen riviin, joiden välissä on porrashuone. Asuntoloissa oli alun perin tasakatto, mutta ne korvattiin myöhemmin harjakatoilla. Käyttötarkoituksen muutoksen vuoksi myös sisätiloja on muutettu jälkeenpäin.
» PDF (3,8Mb)
|
|
|
|
