Katsaus alueen historiaan
Bata-konserni oli tunnettu ja vauras yritys 1930-luvulla. Tomáš Batan 1920-luvulla aloittama kenkien valmistus sujui menestyksekkäästi, ja toimintaa laajennettiin 1930-luvulla myös yrityksen kotipaikan, Zlínin, ulkopuolelle. Tuotantolaitoksia perustettiin Tšekkoslovakiaan ja ulkomaille, kuten Kroatiaan (Borovo), Puolaan (Chelmek, Otmet), Hollantiin (Best), Sveitsiin (Möhlin), ja jopa Euroopan ulkopuolelle, Yhdysvaltoihin (Belcamp), Intiaan (Batanagar) ja Brasiliaan (Batatuba). Vuonna 1931, Bata Co. osti nahkankäsittelylaitoksen Bošanysta, joka on pieni kylä Nitrianska Nivan laaksossa, Velký Tríbecin vuorten juurella, lähellä Partizánskea. Tätä seurasi synteettisiä kuituja valmistava tehdas, Svit -Batizovce. Šimonovanyn kylän alueelle sijoittuva Batovany oli seuraava vaihe kenkienvalmistuskeskuksen perustamisessa Slovakiaan. Batan valitsema paikka perustui yrityksen pitkän tähtäimen strategiaan perustaa tuotantolaitoksia kehitysalueille, joissa oli tarjolla huomattava määrä työvoimaa, hyvät liikenneyhteydet (Šimonovanyn kautta kulkeva rautatie oli rakennettu jo 1896) ja joiden sijainti oli sopiva laajojen markkina-alueiden kattamiseen. Ensimmäisen Tšekkoslovakian tasavallan aikana Šimonovany:n ympäristö oli maatalousvaltaista aluetta, jossa vallitsi melko korkea työttömyys. Ainoa tärkeä liikeyritys alueella oli Salzbergerin kartanon yhteydessä toimiva tislaamo. Jan Bata osti sen vuonna 1933. Ensimmäisen tuotantohallin rakentaminen alkoi viisi vuotta myöhemmin kesällä 1938.1
Rakennustöiden aloittamisen jälkeen Tšekin tasavalta jaettiin kahteen osaan ja perustettiin itsenäinen Slovakian valtio. Batalle tilanne oli hankala, sillä hänestä oli yhtäkkiä tullut ulkomainen sijoittaja Slovakiassa. Jan Bata oli kuitenkin taitava käytännön liikemies. Hän solmi Slovakian valtion kanssa sopimuksia, jotka olivat edullisia molemmille osapuolille (hän antoi valtiolle lainaa, ja sitä vastaan hänelle myönnettiin yrittämisen vapaus maassa). Tällä toimella hän takasi Batovanyn vaurauden myös sodan pitkinä vuosina. Vuodesta 1939 lähtien rakennustyöt edistyivät sujuvasti, ja alueelle kohosi tehtaan lisäksi asuntoja ja uusyhteisön julkisia rakennuksia.
Vuonna 1948 Šimonovany - Batovanyn kylä nimettiin uudelleen Batovanyksi ja marraskuussa 1948 siitä tuli kaupunki. Samana vuonna Tšekkoslovakia kuitenkin kansallisti kaikki teolliset tuotantolaitokset, näiden mukana Bat'an kenkätehtaan Batovanyssa. Tehdas nimettiin uudelleen Závody 29. Augustaksi (Elokuun 29. päivän tehdas) Slovakian kansannousun muistopäivän mukaan. Elokuun 9. päivänä 1949 myös kaupunki nimettiin uudelleen. Batovanysta tuli Partizánske.
1950-luvulla kaupungin kehitys pysähtyi. Rakennustyöt aloitettiin uudelleen 1960-luvun alkupuolella, ja yllättävää kyllä, työssä noudatettiin J. Voženílekin alkuperäistä kaavaa. Kaupungin eri toimintojen (sairaala, kulttuurikeskus, koulu, urheilupaikat ja asuminen) sijoittelu toteutettiin vuoden 1945 yleiskaavan mukaisesti. Kaupunkikuvaa leimasivat 1970- ja 1980-luvuilla laajat rakennustyömaat. Tällöin rakennettiin uusia kerrostaloalueita ja nykyajan tyypillisiä erillisrakennuksia (sairaala, ostoskeskus jne.). Vuoden 1989 jälkeen tuotantolaitokset ovat jälleen olleet yksityisomistuksessa. Nyt omistajakunta oli kuitenkin laajempi, ja tämä muutti tuotannon luonnetta. Kenkien tuotanto edustaa nykyään vain pientä osaa tehtaan nykyisestä tuotannosta. Tästä huolimatta kaupunki on säilyttänyt alkuperäisen Bata-kaupungin ilmeen, josta on kiittäminen sen puutarhakaupunkimaista luonnetta ja välitöntä toiminnallista yhteyttä kaupungin ja tuotantolaitoksen välillä. Tätä nykyä Partizánskessa on 25.000 asukasta ja se on lääninsä pääkaupunki.
» PDF (9,6Mb)
|
Batovany - Ihanne teollisuuskaupungista
Batovany on koko 1900-luvulla vallinneiden ihannekaupunkikäsitteiden ilmentymä. Sadan vuoden ajan arkkitehdit ja kaupunkisuunnittelijat loivat visioita paremmasta maailmasta, ja heidän suunnitelmansa antoivat sille muodon. Eurooppalaisen avantgarden nimekkäät edustajat, kuten Tony Garnier (Une cité industrielle, 1917), Le Corbusier (Plan Voisin, 1925) ja Nikolaj Milutin (Socgorod, 1930) loivat uudenlaisten yhdyskuntien malleja. Niiden rakentamisen perustana oli yksi tärkeä vaikutin - teollinen tuotanto. Modernistit jakoivat ihannekaupungin suhteellisen itsenäisiin toiminnallisiin yksiköihin, joihin sijoitettiin erikseen työ, asuminen tai vapaa-aika. Tämän mallin tarkoituksena oli eliminoida teollisuuden haitalliset vaikutukset asuinympäristöön ja taata mahdollisuus häiriintymättömään vapaa-ajan viettoon työn jälkeen. Arkkitehdit pyrkivät myös koko ajan edistämään yhteiskunnallisia suhteita ja luomaan puitteita nykyajan ihmisen elämänlaadun parantamiseksi.
Myös Batan arkkitehtitoimisto Zlínissä kehitteli ihanteellisen teollisuuskaupungin mallia 1930-luvun puolivälistä lähtien. Useimmilla tuon ajan avantgardistisilla arkkitehdeillä ei ollut mahdollisuutta toteuttaa visioitaan käytännössä. Batan toimiston suunnittelijat kuitenkin toteuttivat modernit unelmansa viivytyksettä ja suuressa mittakaavassa. He hankkivat sekä teoreettista tietoa että käytännön kokemuksia. Vuonna 1937 he kirjoittivat jopa kirjan nimeltä Ihanteellinen teollisuuskaupunki, jota ei kuitenkaan koskaan julkaistu. Tästä huolimatta kirjan periaatteiden mukaan suunniteltiin kolme Batan tehtaiden satelliittikaupunkia, Batovany, Zruc nad Sázavou ja Sezimovo Ústí (kaksi viimeistä sijaitsevat Tšekin tasavallassa). Jirí Voženílekilla oli keskeinen rooli Batovanyn yleiskaavan laadinnassa. Rakentamisen pohjana vuonna 1939 käytetty kaava perustui Voženílekin aiemmin luomaan malliin ihanteellisesta, 5000-15000 asukkaan teollisuuskaupungista. Kaupungin jako alueisiin perustui eri toimintojen jakamiseen suhteellisen itsenäisiin yksiköihin pääilmansuuntien tai vallitsevien tuulensuuntien mukaan. Toinen tyypillinen piirre olivat väljästi sijoitetut yksittäiset rakennukset. Tehdasalue levittäytyi kaupungin pohjoislaidalle, ja sen erotti muista alueista liikenneväylä ja viheralue. Tehdasaluetta yhdisti kaupungin pääaukioon, Námestie práceen (Työn aukio), leveä, promenadiksi kutsuttu katu. Tämä aukio edusti kaupungin suunnittelullista ja symbolista pääakselia. Se kulki itä-länsisuunnassa, ja sitä reunustivat julkiset rakennukset, kuten kulttuurikeskus, kaupungintalo, elokuvateatteri, tavaratalo, koulut, asuntolat ja kirkko. Asuinalueet sijoittuivat aukion molemmille puolille muodostuen omakotitalo- ja paritaloalueesta sekä rivitalo- ja kerrostaloalueesta. Talot oli sijoiteltu siten, että eteläinen ilmansuunta hyödynnettiin täysimääräisesti. Kaupungin eteläosaan oli sijoitettu urheilualue, josta löytyivät mm. uimahalli ja yleisurheilustadion. Batan "tehdas ja kaupunki puistossa" näkemyksen mukaisesti viheralueet olivat tärkeä osa kaupungin tilallista sommittelua. Suuri osa Työn aukiosta on kaupunkipuistoa. Muu rakentaminen sijoittui vapaasti viheralueille, eikä tonttien välisiä rajoja ole erikseen huomioitu. Bat'ovany - Partizánske on säilyttänyt puutarhakaupungin ilmeensä tähän päivään saakka. Batovanyn yleiskaavaa on muokattu jossain määrin useaan otteeseen. On myös harkittu laajojen rakennusalueiden käyttöä toisin kuin kaavassa on esitetty, mutta kaupungin arkkitehdit kunnioittivat Voženílekin näkemystä aina 1960-luvulle saakka.
» PDF (8,2Mb)
|
Kaupunki ja sen arkkitehdit
Batan sattelliittikaupunkien kaavoitusasiakirjojen valmistelu tapahtui suoraan Zlínistä käsin ja sisälsi mm. yleiskaavat sekä tärkeiden rakennusten, kuten kulttuurikeskusten, kirkkojen ja koulujen, standardoitujen tuotantohallien, omakoti- ja kerrostalojen, suunnitelmat. Jokaisella satelliitilla oli kuitenkin oma rakennustoimistonsa, joka sekä laati suunnitelmia että toteutti niitä. Näissä toimistoissa Zlínistä lähetetyt suunnitelmat mukautettiin paikallisiin olosuhteisiin sopiviksi. Erästä Batovanyn rakennustoimistoa johti František Fackenberg, ja rakennusinsinöörinä toiminut Jozef Benko vastasi käytännön toteutuksesta.
František Fackenberg (* 20.6. 1904, Wien - † 2.4. 1972 Bojnice)
Valmistuttuaan Brnon Teknisestä akatemiasta František Fackenberg aloitti työskentelyn Zlínin rakennusyhtiössä (Zlín Construction Company) suunnittelijana vuonna 1930. Hän työskenteli Brnossa vuoteen 1938 asti ja muutti Batovanyn rakentamisen alettua Bojniceen, missä hän johti paikallista rakennustoimistoa. Hän valvoi ja hyväksyi käytännössä kaikki projektiin liittyvät suunnitelmat. Hän toimi Batan palveluksessa aina 1940-luvun puoliväliin asti. Tämän jälkeen hän työskenteli Bojnicessa arvokkaiden rakennusten hoidosta ja ympäristön suojelusta vastaavassa lääninvirastossa (County Center of Landmark Care and Environmental Protection).
Jirí Voženílek (* 14.8. 1909 Holešov - † 4.11. 1986 Praha)
opiskeli arkkitehtuuria Prahan arkkitehtuuri ja rakennustekniikan akatemiassa (Academy of Architecture and Civil Engineering). Opiskeluaikanaan hän otti osaa sosialistien järjestötoimintaan. Hän aloitti työskentelyn Bata Co:n Zlínin toimistossa vuonna 1937. Voženílekillä oli laaja kokemus kaupunkisuunnittelusta. Hän työskenteli Zlínin ryhmässä kehittäen kaupungin yleiskaavaa. Hän osallistui myös monien muiden satelliittikaupunkien suunnitteluun (mm. Best Alankomaissa, Tiszalfoldvár Unkarissa). Toisen maailmansodan jälkeen hän johti Bata Co:n rakennustoimistoa. Hän osallistui myös sodanjälkeisen Zlínin yleiskaavan suunnitteluun (1946). Zlínistä lähdettyään hän työskenteli useissa tärkeissä toimissa Prahassa. Hänen käsialaansa ovat Batovanyn maankäyttösuunnitelma, tuotantohallit ja asuntolat.
Miroslav Drofa (* 25.10. 1908 Plzen - † 1.5. 1984 Zlín)
suunnitteli useita tärkeitä julkisia rakennuksia ja asuinrakennuksia Batovanyssa. Hän opiskeli Plzenissa, Valtion teollisuusrakentamistekniikan oppilaitoksessa (State Industrial Civil Engineering School). Bata Co:ssa hän työskenteli aluksi rakennusinsinöörinä ja budjettien laatijana, ja ylennettiin myöhemmin suunnittelutoimistoon. Hän suunnitteli sekä omakotitaloja että teollisuusrakennuksia ja julkisia rakennuksia. Hän työskenteli yhdessä Vladimír Karfíkin kanssa useissa projekteissa. Uuteen Batovanyn kaupunkiin hän suunnitteli kulttuurikeskuksen, jossa oli myös elokuvateatteri (tätä ei toteutettu), koulun ja rivitaloja. Toisen maailmansodan jälkeen hän työskenteli Zlínissä Svitin suunnittelutoimistossa ja suunnitteli Slovakiaan useita teollisuuslaitoksia (kutomot Vranov nad Toploussa ja Košicessa).
Vladimír Karfík (* 26.10. 1901, Indrija, Slovenia - † 6.6. 1996, Brno)
oli yksi Batan suunnittelutoimiston avainhenkilöistä. Kuitenkin ainoa hänen suunnittelemansa toteutettu rakennus Batovanyssa oli katolinen kirkko. Hän opiskeli arkkitehtuuria Prahan Teknisessä akatemiassa (Technical Academy) vuosina 1919-1924. Opintojensa jälkeen hän työskenteli Pariisissa Le Corbusier'n toimistossa ja myöhemmin Yhdysvalloissa F. L. Wrightin toimistossa. Vuodesta 1930 lähtien hän johti Batan rakennustoimistoa Zlínissä. Vuonna 1947 hänet nimitettiin professoriksi Arkkitehtuurin ja rakennustekniikan tiedekuntaan Bratislavan SVŠT:ssä, jossa hän työskenteli vuoteen 1971 asti. Hänellä oli huomattava rooli Zlínin ja sen eri puolilla maailmaa olevien satelliittikaupunkien kehittämisessä. Hänen käsialaansa ovat monet huomattavat Bata Co:n julkiset ja hallinnolliset rakennukset Zlínissä (Kulttuurikeskus, 1931-1933, Batan hallintorakennus, 1936-1938) sekä tavaratalot Amsterdamissa ja Liberecissä. Hän suunnitteli myös useita erityyppisiä asuinrakennuksia Batan työntekijöille, mm. omakoti- ja kerrostaloja. Bratislavassa, Slovakiassa, hän toteutti Batan tavaratalon (1930) ja roomalaiskatolisen kirkkorakennuksen (1930-1932). Tämän lisäksi hän suunnitteli ja toteutti siellä useita asuinrakennuksia, oppilaitoksia ja teollisuusrakennuksia toisen maailmasodan jälkeen.
Muita Bat'ovany - Partizánsken tunnettuja suunnittelijoita ovat Hynek Adamec, K. Auermüller ja František Kucera. Hynek Adamec työskenteli Zlínissä suunnittelijana. Hänen suunnittelemansa paritalotyyppi toteutettiin Bat'ovany - Partizánskessa. K. Auermüller työskenteli Bata Co:n paikallisessa rakennustoimistossa, ja hänen kädenjälkensä näkyy useissa projekteissa. Hän osallistui omakotitalojen, julkisten rakennusten ja koulurakennusten suunnitteluun. František Kucera laati suunnitelmat kulttuurikeskukselle, ja hänen ehdotuksensa toteutettiin myöhemmin vähäisin muutoksin.
» PDF (3,4Mb)
|
|
|
|
