Tuotanto ja työ Bata Co:ssa
Modernististen arkkitehtien näkemys 1900-luvulla oli, että teollisuus oli ainoa syy luoda uusi kaupunki. Batovany oli juuri tällainen kaupunki. Se luotiin alusta pitäen työnteon ja asumisen tarpeet täyttäväksi koneeksi Le Corbusier'n ideologioiden mukaan. Tuotanto oli Bata Co:n satelliittikaupunkien liikkeellepaneva ja kantava voima. Tuotannon rytmi saneli myös elämänrytmin. Kaupungin kehitys ja jopa olemassaolo riippui tuotannon menestyksellisyydestä. Batovanyn tuotantolaitos oli myös jokaisen asukkaan elämän määräävä tekijä. Kaikki osallistuivat tuotantoon jollakin tavoin joko työskentelemällä itse tehtaissa tai rakennus- ja palvelualoilla, jotka tukivat tuotantoa. Tämä suora riippuvuussuhde vallitsi aina 1950-luvun loppupuolelle asti, jolloin kaupunkiin syntyi muuta tuotantoa ja uusia työmahdollisuuksia. Bata-ilmiö ei tullut tunnetuksi vain arkkitehtuuristaan, vaan myös ns. "bataismista", johon kuului täydellisesti järjestetty tuotanto- ja myyntikoneisto. Järjestelmään kuuluivat mm. hajasijoitetut työpajat (jotka toimivat itsenäisinä liiketoimintayksiköinä), voiton jakaminen työntekijöille (muuttuva osa palkasta, joka motivoi työntekijöitä parempiin suorituksiin), suunnittelu (luotiin pitkän tähtäimen ja päiväkohtaiset tuotanto-, työ-, myynti- ja kehityssuunnitelmat jne.), yhtiön oma kauppaketju (vuonna 1931, Bata-ketjun palveluja tarjosi 2500 kauppaliikettä ympäri maailman), huokeita hintoja painottava myyntistrategia ja strateginen hinnoittelu (vuodesta 1922 lähtien kaikki Batan hinnat päättyivät lukuun 9) ja aggressiivinen mainonta järjestelmän menestyksen takaavana välineenä (periaatteella "Asiakas on aina oikeassa!").
Tämän yritysstrategian ansiosta Batan työntekijät tunsivat asemansa yhteiskunnassa turvatuksi, samaistuivat yritykseen ja olivat siitä ylpeitä. Näin siitäkin huolimatta (tai sen ansiosta), että "Jan Batan seitsenvuotisen johtajakauden aikana työvoiman hyväksikäyttöä toteutettiin erittäin hienostuneesti..." totesi Vladimír Karfík, Zlínin rakennustoimiston entinen johtaja, joka oli hyvin perillä yhtiön toimista.2 Bata vastusti sekä ammattiliittoja että kommunismin ideologiaa. Hänen käsityksensä yhteiskunnallisista kysymyksistä poikkesi huomattavasti avantgardistien vasemmistolaisista ajatuksista. Ottamalla käyttöön etuuksia, kuten viisipäiväisen työviikon, hän harjoitti hienostunutta ja tarkkaan laskelmoitua yritystoimintamallia. Bata Co:n toimintaa leimasi ehdottomuus. Työntekijöiltä vaadittiin täydellisiä suorituksia ja ehdotonta omistautumista yritykselle. Yritys ylläpiti näitä tavallista parempia työntekijäsuhteita tarjoamalla työntekijöille erilaisia etuja, kuten korkeamman palkan, lainoja, työsuhdeasuntoja ja koulutusta.
» PDF (4,8Mb)
|
Tuotanto ja työ Bat'ovany - Partizánskessa
Kenkien tuotanto alkoi Batovanyssa heinäkuussa 1939. Ensimmäiset työntekijät ja koneet Batovanyiin tulivat Zlínistä. Siitäkin huolimatta, että Bata aloitti kenkien tuotannon nykyisessä Partizánskessa aivan toisen maailmansodan kynnyksellä, se menestyi huomattavan hyvin. "Kaikkien elämä oli muuttunut... Vain Bata Co luovi täydellisesti tässä uusien olosuhteiden aallokossa ja onnistui jopa kasvattamaan tuotantoaan, pääasiassa sotatoimitusten ansiosta Wehrmachtille. Yllättävää on, että Bata hyötyi kiihtyvästä sodasta kummankin vastapuolen taholta. Erikoisinta tässä on se, että tämä tapahtui molempien osapuolten siunauksella.", totesi V. Karfík Batan hämmästyttävästä liiketoiminnasta sodan aikana.3
Tammikuun 1. päivänä 1949, Bata-tehdas kansallistettiin. Kenkätuotanto kuitenkin jatkui. Hyvin toimiva tuotantolaitos ei kuitenkaan voinut toimia pitkällä tähtäimellä vain omalla painollaan. Sen alamäki alkoi työn tuottavuuden laskusta ja samanaikaisista poliittisista paineista 1970-luvulla. Paradoksaalisesti hajoamisprosessi saavutti päätepisteensä marraskuun 1989 muutosten myötä, joita seurasivat tehtaan yksityistäminen ja itäisen Euroopan markkinoiden romahtaminen. Nykyään Batan tiloissa toimii useita kenkäalan yrityksiä, ja ne ovat myös esim. varastokäytössä.
Vladimír Karfík (* 26.10. 1901, Indrija, Slovenia - † 6.6. 1996, Brno)
oli yksi Batan suunnittelutoimiston avainhenkilöistä. Kuitenkin ainoa hänen suunnittelemansa toteutettu rakennus Batovanyssa oli katolinen kirkko. Hän opiskeli arkkitehtuuria Prahan Teknisessä akatemiassa (Technical Academy) vuosina 1919-1924. Opintojensa jälkeen hän työskenteli Pariisissa Le Corbusier'n toimistossa ja myöhemmin Yhdysvalloissa F. L. Wrightin toimistossa. Vuodesta 1930 lähtien hän johti Batan rakennustoimistoa Zlínissä. Vuonna 1947 hänet nimitettiin professoriksi Arkkitehtuurin ja rakennustekniikan tiedekuntaan Bratislavan SVŠT:ssä, jossa hän työskenteli vuoteen 1971 asti. Hänellä oli huomattava rooli Zlínin ja sen eri puolilla maailmaa olevien satelliittikaupunkien kehittämisessä. Hänen käsialaansa ovat monet huomattavat Bata Co:n julkiset ja hallinnolliset rakennukset Zlínissä (Kulttuurikeskus, 1931-1933, Batan hallintorakennus, 1936-1938) sekä tavaratalot Amsterdamissa ja Liberecissä. Hän suunnitteli myös useita erityyppisiä asuinrakennuksia Batan työntekijöille, mm. omakoti- ja kerrostaloja. Bratislavassa, Slovakiassa, hän toteutti Batan tavaratalon (1930) ja roomalaiskatolisen kirkkorakennuksen (1930-1932). Tämän lisäksi hän suunnitteli ja toteutti siellä useita asuinrakennuksia, oppilaitoksia ja teollisuusrakennuksia toisen maailmasodan jälkeen.
Muita Bat'ovany - Partizánsken tunnettuja suunnittelijoita ovat Hynek Adamec, K. Auermüller ja František Kucera. Hynek Adamec työskenteli Zlínissä suunnittelijana. Hänen suunnittelemansa paritalotyyppi toteutettiin Bat'ovany - Partizánskessa. K. Auermüller työskenteli Bata Co:n paikallisessa rakennustoimistossa, ja hänen kädenjälkensä näkyy useissa projekteissa. Hän osallistui omakotitalojen, julkisten rakennusten ja koulurakennusten suunnitteluun. František Kucera laati suunnitelmat kulttuurikeskukselle, ja hänen ehdotuksensa toteutettiin myöhemmin vähäisin muutoksin.
» PDF (4,2Mb)
|
Monikerroksiset tehdashallit
Monikerroksiset tehdashallit ovat Zlínin suunnittelutoimiston ensimmäisiä tuotoksia. Standardoidun monikerroksisen hallin rakennusprojekti sai alkunsa luultavasti vuonna 1924. Hallin symmetrisen julkisivun takana oli vertikaalinen yhdyskäytävä, ja se on vanhimpia tehdashallityyppejä, joita myöhemmin rakennettiin Batan satelliittikaupunkeihin. Hallin rakenne koostuu valetusta teräsbetonirungosta, jonka pylväiden jänneväli muodosti 6,15 x 6,15 m:n moduulin. Pylväät ovat leikkaukseltaan pyöreät, ja niihin tukeutuvat tiiliset väliseinät. Vakiohallin mitat olivat 13 x 13 moduulia.
Ensimmäiset kolmikerroksiset tehdashallit rakennettiin 1938-1939. Seuraavan kahden vuoden aikana pystytettiin kaksi viisikerroksista hallia (1939-1941), joissa oli keskeisporras ja kattilahuone. Näiden jälkeen rakennettiin lisää viisikerroksisia halleja (1942-1946), joissa portaat oli sijoitettu sivulle.
Batan tehtaiden tuotanto perustui liukuhihnatyöskentelyyn. Vähitellen osa ruumiillisesta työstä korvattiin automatisoiduilla työvaiheilla. Tästä huolimatta luonnonvalo ja raitis ilma olivat tärkeitä huomioon otettavia tekijöitä tehtaiden kaikissa tuotantovaiheissa. Kaikkien rakennusten julkisivuissa käytetyt laajat lasipinnat noudattavat tätä periaatetta.
Tehdasalueella hallit oli järjestetty shakkiruudukon tavoin, ja niitä yhdistivät toisiinsa kuljetusväylät. Hallit rakennettiin ja otettiin käyttöön vaiheittain investointikustannusten hillitsemiseksi.
Batan monikerroksiset hallit Bat'ovany - Partizánskessa ovat tänäkin päivänä tuotanto- ja varastokäytössä. Moniin niistä on tehty muutoksia, mutta osa on säilynyt alkuperäisessä kunnossa, kuten aivan ensimmäinen kolmikerroksinen halli.
» PDF (5,2Mb)
|
|
|
|
