Päijänteeltä Suomenlahteen virtaava Kymijoki on vuosisatoja vetänyt puoleensa teollisuutta. Yhdeksän sahan perustaminen Kotkaan ja Kymiin vuosina 1871-76 oli ainutlaatuinen tapahtuma Suomen teollisuuden historiassa. Yksi näistä rakennettiin Sunilaan.
Sunilan sijainti uittoreitin päässä, Kotkan sataman vieressä, houkutteli paikalle muitakin teollisuusyrityksiä. Sunila Oy perustettiin viiden puunjalostusyrityksen yhteishankkeena 1928. Yhtiö osti sahan maa-alueineen ja lopetti sahatoiminnan. Vuosikymmenen vaihteen kansainvälinen lama oli Sunilassa hiljaista aikaa mutta sitä seurannutta nousukautta leimasi sellu- ja paperiteollisuuden voimakas kasvu. 1936 päätettiin rakentaa sulfaattiselluloosatehdas Pyötisen saareen ja asuinalue viereiselle mantereelle. Kiivaan työtahdin ja massiivisen panostuksen seurauksena ensimmäinen sellupaali putkahti ulos kuivauskoneesta jo 16.5.1938.
Eräs Sunila Oy:n omistajayhtiö oli A. Ahlström Oy. Sen toimitusjohtaja ja Sunila Oy:n johtokunnan puheenjohtaja, Harry Gullichsen, tunsi Alvar Aallon ja esitti hänet hankkeen arkkitehdiksi. Aaltoa ja Gullichsenia yhdisti kiinnostus moderneihin ajatuksiin taiteesta, arkkitehtuurista ja yhteiskunnallisesta edistyksestä. Lauri Kanto, läheisen Hallan sellutehtaan tekninen johtaja, kutsuttiin rakennushankken vetäjäksi ja Aulis Kairamo sen tekniseksi johtajaksi. Nämä neljä miestä puhalsivat yhteen hiileen luodakseen teknisesti, arkkitehtonisesti ja sosiaalisesti korkeatasoisen tuotantolaitoksen ja yhdyskunnan.
Asuinalueen rakentaminen edistyi rinnan tehtaan rakentamisen kanssa, alkaen etelästä, ns. Valliniemen alueesta. Ensimmäisessä vaiheessa rakennettiin johtajan talo Kantola, insinöörien ja työnjohtajien rivitalot sekä ensimmäiset työläisten asuintalot huoltorakennuksineen. Nämä valmistuivat 1937. Toinen vaihe valmistui 1938-39 ja käsitti mm. kuuluisat terassitalot Päivölä ja Karhu. Osa sahayhdyskunnan vanhoista taloista muutettiin uuteen käyttöön, kuten esimerkiksi entinen palokunnantalo, josta tuli selluyhdyskunnan yhteisöllisiä tarpeita palveleva "Sunilan Pirtti", joka tänään yksinään edustaa sahayhdyskunnan rakennuskantaa.
Tehdas on vuodesta 1969 lähtien myynyt asuinrakennuksia, joista on muodostettu tavallisia asunto-osakeyhtiöitä. Myös huoltorakennukset ovat vaihtaneet omistajaa. Alkuperäisen tuotantoyhdyskunnan hajoaminen yhteiskunnan muutosten myötä on merkinnyt vaikeita aikoja asuinalueelle. Tehtaan nopeasti vähenevä työvoimantarve on osaltaan voimistanut alueen sosiaalista murrosta.
· Muuttotappioisen teollisuuskaupungin lähiönä Sunila ei ole menestynyt kiinteistömarkkinoilla
· Joidenkin omistajien vähäiset resurssit ja joissakin tapauksissa myös vähäinen kiinnostus kiinteistöjen korjaamiseen ja kehittämiseen on aiheuttanut rapautumista ja varustetason jälkeenjääneisyyttä aikanaan asumisen huipputasoa edustaneissa rakennuksissa.
· Liiketoiminnan kannattamattomuus on huoltorakennusten osalta johtanut ylläpidon puutteeseen ja yhdessä tapauksessa konkurssin kautta toiminnan loppumiseen.
· Suurin osa alueen palveluista ovat hävinneet kaupan keskittymisen sekä asukkaiden lukumäärän ja ostovoiman vähenemisen myötä.
· Jossain määrin käsitys Sunilasta haisevana ja sisäänpäinkääntyneenä tehdasyhteisönä saattaa vielä vaikuttaa mielikuviin, vaikka sekä huurut että sosiaalinen homogeenisuus ovat pääosin menneisyyttä.
Näistä syistä ristiriita Sunilan kansainvälisen arkkitehtuurimaineen ja paikallisen arvostuksen välillä pääsi kasvamaan melkoiseksi. Huoli tästä on viime vuosina johtanut myös myönteisiin vastatoimiin:
· 1997 perustettu korttelikoti tarjoaa asukkaille tapaamis- ja harrastuspaikan sekä monenlaisia palveluja.
· Vuonna 2000 perustettu Pro Sunila-liike pyrkii yhdessä alueen muiden yhteisöjen kanssa rakentamaan uutta Sunilakuvaa, joka pohjautuu alueen arkkitehtuuriin, ympäristöominaisuuksiin ja mielenkiintoiseen historiaan.
· Elävä Sunila-hanke (2001-2003) oli osa valtakunnallista Lähiöuudistus 2000-ohjelmaa, joka käsitti 15 asumalähiötä ympäri Suomea. Hankkeen puitteissa mm. tehtiin Sunilaa tunnetuksi, edistettiin rakennuskannan kunnostusta ja tutkittiin alueen historiaa. Uusien projektien kehittely keskittyy maiseman ja rakennusten suojelu-, kunnostus- ja kehittämiskysymyksiin.
· Asuinrakennuksia on alettu modernisoida vastaamaan varustetasoltaan vaatimatonta nykytasoa.
· Urheiluseura Sunilan Sisu ry on alkanut kunnostaa Pirttiä alueen yhteiseksi harrastus-, kokoontumis- ja juhlatilaksi.
· Pitkään tyhjillään ollut Valliniemen sauna- ja pesularakennus, ns. "Aallon maja" on saanut uuden omistajan ja sen myötä uutta elämää.
· Alueen vanhojen asukkaiden muistoja on tallennettu kirjaan "Sunila - kylät piipun varjossa". Perimätiedon keruu jatkuu haastattelujen ja kirjoituspiirin muodossa.
Kirjallisuus:
Pekka Korvenmaa (toim.): Alvar Aalto Architect, volume 7, Sunila 1936-54. Julkaisija: Alvar Aalto Säätiö ja Alvar Aalto Akatemia 2004. ISBN 952-5498-04-02.
Sirkka Soukka (toim.): Alvar Aalto, modernisti, yhdyskuntasuunnittelija, standardisoinnin kehittäjä, seminaari Kotkassa 22-23.5.1997. Julkaisija: Kotkan kaupunki. ISBN 952-9826-19-2.
Sirkka Soukka (toim.): Alvar Aalto Kotkassa, näyttely 21.5 - 14.9.1997. Julkaisija: Kotkan kaupunki. ISBN 952-9826-19-2.
Sunila - kylät piipun varjossa. Julkaisija: Pro Sunila 2004. ISBN 952-91-6959-0.
|
|
Näkymä kohti tehtaan konttoria
|
